Jos sanotaan, että leikki on lapsen työ, niin mikä on aikuisen työ? Jos lapsen työ on leikki, niin sitä aikuisen työ ei ole. Toisaalta kun on todella hyvä työssään, niin se sujuu kuin leikki. Monet käyvät koulua jopa pari vuosikymmentä päästäkseen toteuttamaan taitojaan. Harva kuitenkaan ennalta arvaa, mihin lopulta päätyy - ellei se sattunut olemaan se unelmaduuni. Se leikki? Tässä blogissa tarkastelen erilaisia työelämää koskevia lainalaisuuksia ja pohdin työtä itsensä toteuttamisen muotona.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Nouset suosta
Muistathan Hannun ja Kertun? Harvinaisen julman sadun, jossa kaksi lapsukaista hylätään suureen pimeään metsään ja heidän tehtävänään on löytää tiensä ulos…tai kuolla nälkään ja kylmyyteen. Lapset selviävät tukalasta tilanteesta merkitsemällä tien kotiin pikukivillä. Jopa lopullisesta haasteesta, ihmissyöjänoidasta, he selviävät nokkeluutensa avulla. Lasten saduissa usein toistuva teema, sankarillinen rohkeus, on välttämätön edellytys pulasta selviytymiselle. Jostain syystä aikuisiksi vartuttuamme alamme arvostaa turvallisuuden tunnetta enemmän kuin rohkeutta tehdä riskialttiita valintoja. Luultavasti aikuisena olisimme jääneet kuusen alle itkemään kurjaa kohtaloamme tai pysyttäneet mökin metsään ja jääneet kiltisti asumaan sinne loppuelämäksemme uskoen, että sinnehän me kuulumme, kun jokin korkeampi taho niin kerran haluaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti