Hiljainen työnhaku

• Minulla on hiljaisen työnhaun kausi.

• Mikä? Etsikö siis uutta työpaikkaa? 

Photo courtesy of Mikko Nieminen

• En varsinaisesti, vaan kartoitan ennenkaikkea potentiaaliani ja työmarkkina-arvoani.

• Miksi? Ja mitä tarkoitat hiljaisella työnhaulla? Teetkö sen jotenkin salassa?

• Ei, ei se sitä tarkoita, ei siinä ole mitään salailemista. Olen alani ammattilainen ja haluan pysyä ajan tasalla. Haluan myös tietää, miten minun tulee kehittyä osaajana, jos haluan yletä urallani.

• Miten se tapahtuu käytännössä?

• Lataan CV:ni nettipalveluun ja kerron osaamisalueistani ja vahvuuksistani sekä uratoiveistani. Jos haluan jossain vaiheessa vaihtaa toisiin tehtäviin, minun ei tarvitse aloittaa nollasta. Olen jo perillä palkkakehityksestä ja osaamiseni kysynnästä.

Hiljainen työnhaku on osa jokaisen urastaan kiinnostuneen ”työtä”. Se ei välttämättä tarkoita, ettet pitäisi tämänhetkisestä työstäsi. Päinvastoin, se tarkoittaa, että haluat pysyä ajan hermolla ja tietää, mitä alasi työmarkkinoilla tapahtuu. Seuraat ehkä asuntosi hinnan kehittymistä, mikset siis myös seuraisi oman osaamisesi markkina-arvoa! Hiljainen työnhaku tajoaa mahdollisuuden pohtia urasi suuntaa ja muita alasi tarjoamia mahdollisuuksia tulevaisuuden varalle.

Yksi tapa hakea töitä ”hiljaisesti” on luoda oma nettiprofiili. Periaatteessa sinun tulee vastata kolmeen oleelliseen kysymykseen:

1. Mitä osaat ja miksi erotut joukosta?
2. Mistä olet kiinnostunut?
3. Millä ehdoilla olet käytettävissä?

Pääset alkuun lataamalla CV:si järjestelmään ja luomalla oman profiilin, jossa voit osaamisalueidesi ja työhistoriasi lisäksi kertoa toivepalkkasi ja työtilanteesi. ITProfiilisi auttaa sinua saamaan näkyvyyttä oman alasi osaajana!

YourITProfile – Näytä taitosi netissä!

Vapaaehtoista vai vapaa ehdoista?

Teini-ikäiset neuvottelevat työehdoistaan tarkasti. Anstianpesukoneen purkaminen, roskien vieminen ja imurointi on yhtä kuin viikkorahaa. Varmaa on, että sovitusta ei jousteta tippaakaan. Isompi työmäärä tarkoittaa automaattisesti isompaa korvausta. Äiti ja isä eivät näyttäydy jumalina vaan neuvottelukumppaneina. Sama tarkan markan teini suostuu kuitenkin aikuisena raatamaan 12 tunnin työpäiviä kahdeksan tunnin palkalla, eikä inahdakaan vastuidensa ja tehtäviensä lisääntyessä. Mitä hän pelkää, potkujako? Vai onko hänestä vain varttunut kypsempi ihminen?

Tukholman syndroomasta kärsivä tuntee voimakasta myötätuntoa alistajaansa kohtaan. Vaikkapa kidnappaustilanteessa itse siepatun kokema vapaudenriisto unohtuu. Siepattu ei enää näe mitään väärää kidnappaajan puuhissa ja puolustelee tämän käytöstä. Yhtäläisyys työelämään on ilmeinen: orjan lailla raatava (eli vapaudenriistosta kärsivä) keksii oikeutuksen ajastaan luopumiselle. Onko siis kysymys orjatyöstä tai hyväntekeväisyydestä? Vai olisiko Tukholman syndrooma parempi “diagnoosi”? Lapsi on terve, kun leikkii ja sairas, kun ei osaa lopettaa. Sama pätee aikuisiin ja työntekoon.

Photo courtesy of Mikko Nieminen