tiistai 10. elokuuta 2010

Vakituista ja varmaa… vai vain halpaa?

- Jesse, olet ollut meillä jo jonkin aikaa konsulttina keikkalaisena hommissa. Teet tunnollisesti hommia ja ilmeisesti myös viihdyt meillä. Miten olisi vakituinen pesti?

- Joo-o. Palkkahan tietysti pysisi ennallaan?

- Noh, tarjoaisimme alhaisempaa palkkaa, mutta tulo olisi varmempaa.

- Nyt kyllä juksaat! Haluan edelleen hyvän korvauksen menetetystä vapaa-ajasta. Palkka ratkaisee, koska sen suuruudesta riippuu myös vapaa-ajan ohjelmani. Sitähän varten täällä eletään. Ymmärrän tietysti mitä tarkoitat, että pidemmällä työajalla olisi vähemmän vapaa-aikaa kulutettavana ja pienempi rahakin riittäisi.

Photo courtesy of Mikko Nieminen


Turvallisuuden tunteesta ollaan valmiita maksamaan suuria rahoja. Vakuutamme automme, lapsemme, henkemme ja kotimme. Voit ajatella työpanostasi myytävänä “omaisuutena”. Työnantajasi saattaa tarjota sinulle “vakuutusta” tulojesi jatkuvuudelle. Vakituinen pesti on tämä vakuutus. Se tarkoittaa, että voit ottaa asuntolainan ja asua samalla paikkakunnalla seuravat 50 vuotta. Hyvä niin. Työnantajallesikin vakuutus on edullinen. Hän vakuuttaa itselleen pysyvästi alhaisemmat palkkakustannukset. Lisäksi hän saa luotettavan ja ammattitaitoisen työntekijän firmansa palkkalistoille, eikä huolta aivopaosta ole.

Ja se toinen vaihtoehto? Työttömyyskassaan maksetaan prosentteja, mutta kuukausipalkkalaiset luopuvat kymmenistä prosenteista. Työnantajalla ei tulisi olla mitään syytä laskea palkkatasoa vakituisille työntekijöille. Palkkauksessa on kysymys taidoista ja vapaa-ajan menetyksestä. Työntekijällä on työpanos ja palkka on tuon työnpanoksen menetyksen hinta. Kysymys on siitä, kuinka isoa vakuutusmaksua haluat maksaa kuukausittain.

Esimerkki: haluat maalauttaa talosi. Löydät suosituksilla erityisen tunnollisen maalarin, joka tekee hyvää jälkeä. Hän laskuttaa sinulta varsin suuren summan, mutta olet tyytyväinen tulokseen ja palkkaat hänet seuraavana kesänä maalaamaan kesämökkisi. Siskosi näkee moitteettomasti maalatun talon ja palkkaa maalarin maalaamaan oman talonsa ja niin edelleen. Lopulta koko perheesi on maalauttanut talonsa. Kyseinen maalari ei tarvitse vakuutusta tulonsa jatkuvuudelle. Hänen työpanoksensa puhuu puolestaan ja toimii tarpeellisena vakuutuksena. Tulon jatkuvuus syntyy siitä, että ostajalle työntekijän työpanoksen menettäminen on suurempi paha kuin pyydetyn korvauksen maksaminen. Kaikki muu on tinkimistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti