Oletko oman elämäsi herra?

Saat asiasta jonkinlaisen käsityksen vastaamalla kolmeen pieneen kysymykseen:

1. Sukulaiseni kertoi peruskouluaikojensa kammottavista voimistelupäivistä. Hän vaikutti silminnähden helpottuneelta, ettei hänen tarvitse nyt aikuisena enää yrittää puolivoltteja tai kieppua tangolla. Hän muisteli kauhulla, kuinka hän harjoitteli olohuoneessaan tuntikausia saadakseen spagaatin, ja kyyneleet silmissään hän sen melkein voimistelutunnilla sitten saikin tehdyksi. Varmasti jokaisen menneisyydessä on omanlaisensa kammottava päivä, jolloin sängystä nouseminen on ollut mahdotonta. Edessä oleva päivä on ahdistanut, sillä valta ei ole ollut omissa käsissä ja elämä on tuntunut epäoikeudenmukaiselta, suorastaan pakolta. Vastaa siis seuraavaan kysymykseen: Tuntuuko jokainen aamusi siltä, kuin heräisit uuteen ”voimistelupäivään”?
2. Katso peiliin. Mielellään ilman vaatteita, tai alusvaatteet päällä, jos ujostuttaa. Jos sinulla on kädessäsi kuva itsestäsi kymmenen tai viiden vuoden takaa, aina vain parempi. Kun olet katsonut hetken kuvajaistasi, mieti, kuinka paljon olet vanhentunut ja rapistunut. Ole rehellinen. Ei ole oikein, jos näytät kymmenen vuotta ikäistäsi vanhemmalta. Silloin olet antanut ne vuodet pois ilman kohtuullista korvausta. Toisaalta, jos olet valinnut raataa ja olet saanut siitä tulosta, on asia täysin eri. Silloin luultavasti näytätkin uupuneelta ja tiedät sen ilman pohtimistakin, olet tehnyt itse tietoisen valinnan. Kysymys: Kun ajan kanssa mietit, oletko mielestäsi vanhentunut huomattavasti viime aikoina ilman, että olet ”valinnut” niin?




Photo courtesy of Mikko Nieminen


3. Viimeinen kysymys on mutkikkaampi, ja pelottava. Jos nyt kuolisit, kaduttaisiko? Eli, jos tämä olisi elämäsi viimeinen päivä, tuntuisiko se sinusta kauhealta vääryydeltä, sillä et ole vielä ehtinyt tehdä mitään, mitä olet halunnut? Vai ahdistuisitko siitä, ettet saa jatkaa ihanaa elämääsi? Jos jälkimmäinen on totta, ei sinulla liene syytä huoleen.